18.2.2014

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 21.3.2012 nro 12/0363/3

Asian aikaisempi käsittely

Konserniverokeskus on 7.10.2008 tekemällään päätöksellä lisännyt A Oy:n verovuoden 2004 tuloon tytäryhtiön kaupan johdosta 62 017 440,26 euroa. Veronkorotusta on määrätty 620 000 euroa. Veronlisäys laskettiin 4.1.2007 asti. Konserniverokeskus totesi päätöksessään, että jälkiverotuksen toimittaminen oli verovelvollisesta riippumattomista syistä kestänyt poikkeuksellisen pitkään ja että veronlisäyksen perimisen voitiin katsoa olevan kokonaisuutena arvioiden kohtuutonta. Jälkiverotus perustui verotarkastuskertomukseen.

Konserniverokeskuksen verotuksen oikaisulautakunta on 28.1.2010 tekemällään päätöksellä hyväksynyt A Oy:n vaatimuksen jälkiverotuspäätöksessä tehdyn tulon lisäyksen, veronkorotuksen ja veronlisäyksen kumoamisesta.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että oikaisulautakunnan päätös kumotaan ja Konserniverokeskuksen jälkiverotuspäätös saatetaan voimaan.

Yhtiötä koskevasta verotarkastuskertomuksesta ilmenee, että yhtiö myi 18.5.2004 B Oy:n osakkeet norjalaiselle konserniyhtiölle 1 459 589 000 Norjan kruunun kauppahinnasta. Kauppahinnan suoritusajankohdan valuuttakurssilla (8,22) kaupan vasta-arvoksi tuli 177 565 571,78 euroa. Kaupasta syntyi 953 701,72 euron suuruinen luovutustappio, joka vähennettiin yhtiön vuoden 2004 verotusta toimitettaessa. Verotarkastuskertomuksessa katsottiin kaupassa käytetyn hinnan alittavan käyvän arvon. Verotarkastuskertomuksessa todettiin, että soveltamalla arvonmäärityksessä yhtiön eduksi erityistä varovaisuutta B Oy:n osakkeiden käyväksi arvoksi katsottiin kirjanpidollinen substanssiarvo 239 583 012,04 euroa. Yhtiölle katsottiin näin ollen tosiasiassa syntyneen kaupassa 953 701,72 euron suuruisen luovutustappion sijasta 61 063 738,54 euron suuruinen veronalainen luovutusvoitto. Yhtiön tuloon esitettiin lisättäväksi verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n nojalla käyvän arvon mukainen luovutusvoitto ja verotuksessa aiheetta vähennetty luovutustappio, yhteensä 62 017 440,26 euroa.

Jälkiverotuksen muodollisten edellytysten kannalta verotuksen toimittajan tutkimisvelvollisuudelle ei ole asetettu korkeita vaatimuksia. Oikeuskäytännössä on selvästi otettu huomioon verotuksen massamenettelyluonne. Kirjanpitovelvollisten on hyvin pitkälle katsottu itse vastaavan kirjaustensa ja veroilmoituksensa oikeellisuudesta.

Yhtiön sille verotuksen toimittamisen yhteydessä tehdyn 25.8.2005 päivätyn lisäselvityspyynnön johdosta antamasta lomakkeesta ilmenee, että B Oy:n osakkeiden verotuksessa poistamaton hankintameno on ollut 178 519 273,50 euroa, luovutushinta 177 565 571,78 euroa ja luovutustappio 953 701,72 euroa. Tällaisessa luovutustappiossa ei ole sinänsä mitään erityisen poikkeuksellista. Verotuksen toimittajalla ei tässäkään mielessä voida katsoa olleen mitään erityistä syytä epäillä luovutustappion aitoutta. Vasta verotarkastuksella on selvinnyt, että tässä tapauksessa osakkeet onkin myyty konsernin sisäisellä kaupalla markkinaehtoisuusperiaatetta noudattamatta. Jälkiverotuksen muodollisten edellytysten on oikeudenvalvontayksikön käsityksen mukaan katsottava täyttyvän.

Ulkopuolisen tilintarkastustoimiston antaman lausunnon mukaan B Oy:n osakkeiden markkinaehtoinen hinta olisi keväällä 2004 ollut 1 400 000 000 - 1 600 000 000 Norjan kruunua. Lausunnossa arvo oli määritelty kassavirtamenetelmällä ja budjettiarvoon perustuvan tuottolaskelman avulla. Käytetty kauppahinta oli 1 459 589 000 Norjan kruunua eli 177 565 571,78 euroa. Verotarkastuskertomuksessa on kyseistä ulkopuolisen tilintarkastustoimiston antamaa lausuntoa käyty yksityiskohtaisesti läpi.

Ulkopuolisen tilintarkastustoimiston tekemissä laskelmissa on matalan ja korkean kasvun ja toisaalta mediaanilaskelman yhteydessä käytetty toisistaan poikkeavia oletuksia, jotka ovat johtaneet mediaaniarvon olennaiseen poikkeamaan matalan ja korkean kasvun laskelmien arvosta. Mediaanilaskelmissa on käytetty vuosina 2007 - 2013 suuruudeltaan 4,5 prosentin katetuottomarginaalia, kun samana aikana matalan ja korkean kasvun laskelmissa käytettiin 7,7 prosentin katetuottomarginaalia. Verotarkastuskertomuksessa todetaan, että 4,5 prosentin katetuottomarginaalia on pidettävä poikkeuksellisen alhaisena, kun otetaan huomioon B Oy:n asema omalla toimialallaan ja se, että vuosien 2001 - 2003 toteutunut katetuottomarginaali oli keskimäärin 8,93 prosenttia. Vuodet 1999 - 2000 todettiin poikkeuksellisiksi. Ulkopuolisen tilintarkastustoimiston tekemissä mediaanilaskelmissa käytetty tuottovaatimus on puolestaan ollut alhainen ja on mahdollista, että tuottovaatimuksena olisi tullut käyttää jopa 8,57 prosenttia. Ulkopuolisen tilintarkastustoimiston tekemissä mediaanilaskelmassa on käytetty jäännösarvon laskennassa eri kerrointa kuin matalan ja korkean kasvun laskelmissa. Mediaanilaskelmissa kerroin oli 4 ja matalan ja korkean kasvun laskelmissa 5. Kun katetuottomarginaali on 7,7 prosenttia ja tuottovaatimus 8,57 prosenttia, B Oy:n osakekannan arvoksi voitaisiin kassavirtamenetelmällä määritellä 2 458 385 000 - 2 759 953 000 Norjan kruunua. Käytetty kauppahinta 1 459 589 000 Norjan kruunua on huomattavasti tätä alhaisempi.

Ulkopuolisen tilintarkastustoimiston tekemässä budjettiarvoon perustuvassa tuottoarvolaskelmassa vähennettäväksi esitettyjä 1 700 000 000 Norjan kruunun ja 70 000 000 Norjan kruunun kertaluontoisia vähennyksiä on pidettävä sattumanvaraisina, eikä laskemien lopputuloksia näin ollen voida pitää luotettavina.

Verotarkastuskertomuksessa on laskettu B Oy:n ja sen tytäryhtiön D Oy:n tuottoarvo jatkuvan tuoton menetelmällä. B Oy:n osalta tyypillisen nettotuoton määrittämiseksi on käytetty tilikausien 2001 - 2003 sekä 1.1. - 30.4.2004 mukaisia nettotuottoja. Yhtiön omissa kassavirtalaskelmissa oli käytetty tuottovaatimuksena 5,5 prosenttia, 7 prosenttia ja 7,5 prosenttia. Verotarkastuskertomuksessa B Oy:n tuottoarvoksi saatiin 5,5 prosentin tuottovaatimuksella 898 670 469,82 euroa, 10 prosentin tuottovaatimuksella 494 268 758,40 euroa, 15 prosentin tuottovaatimuksella 329 512 505,60 euroa ja 18 prosentin tuottovaatimuksella 274 593 754,67 euroa.

D Oy:n tuottoarvo laskettiin verotarkastuskertomuksessa tilikausien 2002-2003 ja 1.1. - 25.4.2004 nettotuottojen painotetun keskiarvon mukaan. D Oy:n tuottoarvoksi saatiin 5,5 prosentin tuottovaatimuksella 160 472 666,73 euroa, 10 prosentin tuottovaatimuksella 88 259 966,70 euroa, 15 prosentin tuottovaatimuksella 58 839 977,80 euroa ja 18 prosentin tuottovaatimuksella 49 033 314,83 euroa. Verotarkastuskertomuksessa todettiin, että noteerattaman osakkeen tuottovaatimuksen tyypillinen vaihteluväli keväällä 2004 oli noin 7,5 -18 prosenttia.

Nämäkin verotarkastuskertomuksessa esitetyt laskelmat osoittavat, että kaupan hinnoittelu ei ollut markkinaehtoista ja jälkiverotuksessa käytetty substanssiarvoon pohjautuva 239 583 012,04 euron arvo, on erittäin varovaisesti arvioitu.

B Oy:n varallisuus muodostui pääosin rahoitusomaisuudesta. B Oy:n välitilinpäätöksen 30.4.2004 mukaan yhtiön varat ovat olleet 516 197 132,42 euroa ja velat 278 594 195,52 euroa. Näiden erotuksen lisäksi laskelmassa on huomioitu välitilinpäätöksen per 30.4.2004 nettovoitto 1 980 075,14 euroa. B Oy:n substanssiarvoksi on saatu 239 583 012,04 euroa. D Oy:n osakkeiden substanssiarvo per 31.12.2003 on ollut 6 607 695,23 euroa. Jo tämäkin arvo ylittää osakkeiden 6 496 000 euron suuruisen tasearvon. D Oy:n substanssiarvoa huomattavasti suuremmat tuottoarvot viittaavat siihen, että D Oy:n osakkeiden käypä arvo on ollut merkittävästi suurempi kuin taseen hankintameno 6 496 000 euroa. Oikeudenvalvontayksikön käsityksen mukaan substanssiarvoa laskettaessa on noudatettu yhtiön eduksi erityistä varovaisuutta.

Yhtiö on esittänyt väitteen, että B Oy:n käypä hinta voitaisiin johtaa C ASA:n pörssinoteerauksesta sen listautuessa Oslon pörssiin. C ASA:n hinnanmuodostukseen vaikutti osakkeen heikko likviditeetti, joka käy ilmi myös yhtiön vastineen liitteenä olleesta sijoittajille suunnatusta analyytikkoraportista. Yrityskaupoissa maksetaan omistajille yleisesti osakkeen pörssinoteerauksen ylittävää lisähintaa eli preemiota niissä tapauksissa, joissa ostavalla yhtiöllä on tavoitteena saada haltuunsa merkittävä osa kohdeyhtiön osakkeista tai jopa sen osakekanta ja että B Oy:n osakekaupassa myytiin nimenomaan yhtiön kaikki osakkeet. Toisin sanoen markkinaehtoisessa tilanteessa olisi tullut suoritettavaksi preemio. Joka tapauksessa olisi vaikeaa esittää arviota siitä, mikä osuus C ASA:n markkina-arvosta olisi allokoitava B Oy:n osalle. Konsernikokonaisuuksien eri osien arvot vaihtelevat merkittävästi ja niiden joidenkin osien arvo voi olla kokonaisuuteen nähden jopa negatiivinen.

Yhtiö on vedonnut taseen ulkopuolisten vastuiden huomioon ottamiseen. Oikeudenvalvontayksikkö katsoo, että annetut vakuudet, vastuusitoumukset ja vastuut, jotka on esitetty ainoastaan taseen liitetiedoissa, eivät ole sillä tavoin konkretisoituneita eriä, että niitä tulisi huomioida substanssiarvoa määriteltäessä. Substanssiarvon käyttäminen osakkeiden käyvän arvon määrittämiseen on merkinnyt, että arvonmäärityksessä on sovellettu yhtiön eduksi erityistä varovaisuutta, samoin substanssiarvon laskennassa on noudatettu varovaisuutta. Substanssiarvo on yleisesti mielletty yrityksen minimiarvoksi. Substanssiarvolaskennassa ei ole huomioitu varoina esimerkiksi taseessa näkymätöntä goodwilliä.

Kassavirtamenetelmän matalan ja korkean kasvun tuottoarvot, budjettiarvoon perustuvalla menetelmällä lasketut osakekannan arvot sekä jatkuvan tuoton menetelmällä laskettu tuottoarvo antavat kaikki hyvin samansuuntaisen arvion B Oy:n osakkeiden käyvästä arvosta. Niiden mukaan se olisi 388 000 000 - 477 000 000 euroa.

Verotarkastuskertomuksessa on kiistatta osoitettu usealla perusteella ja eri laskentatavoilla, ettei ulkopuolisen tilintarkastustoimiston lausuntoa voida panna B Oy:n osakkeiden käyvän arvon määrittelyn pohjaksi. B Oy:n osakkeiden käypää arvoa ei voida verotarkastuskertomuksessa esitetyillä perusteilla määritellä myöskään C ASA:n pörssikurssin perusteella.

Substanssiarvo on yleisesti katsottu yhtiön minimiarvoksi. Tähän nähden ja kun huomioidaan verotarkastuskertomuksessa esitetyt vertailulaskelmat, voidaan B Oy:n arvona jälkiverotuksessa käytettyä substanssiarvoon perustuvaa 239 583 012,04 euroa pitää yhtiön eduksi erittäin varovaisena arviona osakkeiden käyvästä arvosta. Tätä käsitystä tukee myös se, mitä tarkastuskertomuksessa on todettu D Oy:n tasearvosta B Oy:n taseessa verrattuna tämän yhtiön käypään arvoon. Substanssiarvoa määriteltäessä ei tule ottaa erikseen huomioon taseen liitetiedoissa, ei itse taseessa olevia, annetut "vakuudet ja vastuusitoumukset ja vastuut" -eriä. Ne eivät ole sillä tavoin konkretisoituneita eriä, että niitä tulisi huomioida substanssiarvoa määriteltäessä. Oikeudenvalvontayksikkö viittaa tältä osin myös kokonaisarvioon eli siihen, että käytetty substanssiarvo on ollut erittäin varovainen arvio osakkeiden käyvästä arvosta ja siihen, että substanssiarvolaskelmassa ei ole otettu huomioon taseen ulkopuolista varallisuutta, esimerkiksi goodwilliä.

Jälkiverotuksen yhteydessä vahvistettu veronkorotus 620 000 euroa vastaa noin yhtä prosenttia 62 017 440,26 eurosta. Tätä veronkorotuksen määrää ei, huomioon ottaen erän luonne, suuruusluokka, kirjanpitovelvollisen vastuu kirjaustensa ja veroilmoituksen oikeellisuudesta sekä verotuskäytännössä yleisesti noudatettu veronkorotusten taso, voida ainakaan pitää liian suurena.

Näillä perusteilla Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on vaatinut, että A Oy:n tulona on jälkiverotettava verotarkastuskertomuksen perusteella 62 017 440,26 euroa ja määrättävä veronkorotusta 620 000 euroa.

A Oy on antanut vastineen, jossa se on myös vaatinut korvattavaksi asian käsittelystä aiheutuneet kustannukset.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastaselityksen.

Konserniverokeskus on antanut lausunnon.

A Oy on antanut vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hyväksynyt Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen ja kumonnut oikaisulautakunnan päätöksen ja saattanut Konserniverokeskuksen jälkiverotuspäätöksen voimaan. Hallinto-oikeus on hylännyt A Oy:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Hallinto-oikeus on selostettuaan verotusmenettelystä annetun lain 31 ja 32 §:n sisällön perustellut päätöstään seuraavasti:

A Oy on myynyt 18.5.2004 täysin omistamansa tytäryhtiön B Oy:n osakkeet norjalaiselle konserniyhtiölle 1 459 589 000 Norjan kruunun eli 177 565 571,78 euron kauppahinnasta.

Hallinto-oikeus katsoo, etteivät Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 31 artikla ja 34 artikla ole esteenä verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n (1558/1995) soveltamiselle. A Oy:llä on ollut asianmukainen mahdollisuus esittää selvitystä konsernin sisällä tehdyn kaupan käyvästä arvosta, eikä asiassa muutenkaan ole ylitetty sitä, mikä on ollut tarpeen tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi. Myös kotimaisten yhtiöiden on verovelvollisten erillisyyden periaatteen mukaisesti tullut kohdistaa tulot ja menot oikealle verovelvolliselle.

Verotuskäytännössä julkisesti noteeraamattomien osakkeiden käypä arvo määritetään ensisijaisesti kyseisen yhtiön osakkeilla tapahtuneiden vertailuluovutusten perusteella. Luovutuksen vertailukelpoisuuden edellytyksenä on, että luovutus on markkinaehtoinen ja luovutus on tapahtunut lähellä verovelvollisuuden alkamisajankohtaa. Luovutuksen markkinaehtoisuudella tarkoitetaan, että luovutus on tapahtunut toisistaan riippumattomien osapuolten välillä markkinaolosuhteissa. Mikäli vertailukauppoja ei ole käytettävissä, määritetään osakkeiden käypä arvo muulla luotettavalla tavalla. Mikäli tällaista tapaa ei ole, määritetään osakkeiden käypä arvo yhtiön substanssiarvon ja/tai tuottoarvon perusteella.

B Oy:n osakkeiden käypää arvoa 18.5.2004 määritettäessä ei B Oy:n osakkeiden vertailuluovutuksia ollut olemassa. Hallinto-oikeus katsoo, että konsernin emoyhtiön C ASA:n pörssikurssin mukaan määräytyvästä markkinahinnasta ei voi johtaa B Oy:n osakkeiden käypää arvoa. Konsernin ja sen emoyhtiön C ASA:n osakkeen arvo on koostunut useamman toisistaan poikkeavan tytäryhtiön arvosta. Tytäryhtiöiden tilanne, omaisuus, velat ja niiden tulevaisuudenodotukset ovat poikenneet toisistaan. Lisäksi myytäessä yhtiö kokonaan maksetaan osakkeista yleensä lisähintaa. Emoyhtiön C ASA:n osakkeen arvon muotoutumiseen on vaikuttanut analyytikkoraportin mukaan negatiivisesti yhtiön osakkeiden heikko likviditeetti. Kyseessä ei ole siten B Oy:n osakkeen kanssa vertailukelpoinen osake, eikä osakkeen pörssinoteerauksesta sen vuoksi voida johtaa B Oy:n osakkeiden käypää arvoa.

Ulkopuolisen tilintarkastustoimiston lausunnon mukaan B Oy:n osakkeiden markkinaehtoinen hinta keväällä 2004 oli 1 400 000 000 - 1 600 000 000 Norjan kruunua. Osakkeet myytiin 1 459 589 000 Norjan kruunun eli 177 565 571,78 euron kauppahinnalla. Lausunnossa B Oy:n osakkeiden arvo oli laskettu kassavirtamenetelmällä ja budjettiarvoon perustuvan tuottolaskelman avulla. Kassavirtalaskelmassa osakkeiden käypää arvoa on määritetty matalan ja korkean kasvun laskelmilla sekä mediaanilaskelmalla. Lausunnossa B Oy:n arvo perustui kassavirtalaskelmassa mediaanilaskelmalla saatuun arvoon. Mediaanilaskelmissa on käytetty 4,5 prosentin katetuottomarginaalia. Matalan ja korkean kasvun laskelmissa on käytetty 7,7 prosentin katetuottomarginaalia. Mediaanilaskelmissa käytetty kerroin oli 4 ja matalan ja korkean kasvun laskelmissa 5. B Oy:n vuosien 2001 - 2003 toteutunut katetuottomarginaali oli keskimäärin 8,93 prosenttia. Verotarkastuskertomuksen mukaan ulkopuolisen tilintarkastustoimiston lausunnossa historiallisina vertailulukuina on myös käytetty vuosia 2001 - 2003. Vuodet 1999 - 2000 todettiin verotarkastuskertomuksessa poikkeuksellisiksi. Verotarkastuskertomuksessa on laskettu B Oy:n osakekannan arvo kassavirtamenetelmällä käyttäen 7,7 prosentin katetuottomarginaalia ja 8,57 prosentin tuottovaatimusta. Tällöin osakekannan arvo olisi 2 458 385 000 - 2 759 953 000 Norjan kruunun suuruinen. Yhtiö on ilmoittanut, että ulkopuolisen tilintarkastustoimiston lausunnossa käytetyt 7,5 prosentin tuottovaatimus ja 4,5 prosentin katetuottomarginaali perustuivat johdon tuoreimpaan näkemykseen eikä matalan ja korkean kasvun laskelmia ole päivitetty tältä osin. Ulkopuolisen tilintarkastustoimiston lausunnossa B Oy:n arvo on määritelty myös budjettiarvoon perustuvalla tuottoarvolaskelmalla. Näissä laskelmissa on tehty 1 700 000 000 Norjan kruunun ja 70 000 000 Norjan kruunun vähennykset, joita verotarkastuskertomuksessa on pidetty sattumanvaraisina eikä laskelman lopputulosta voida pitää luotettavana.

Verotarkastuskertomuksessa on tehty laskelmat B Oy:n ja sen tytäryhtiön D Oy:n tuottoarvosta jatkuvan tuoton menetelmällä. B Oy:n tyypillinen nettotuotto on määritelty tilikausien 2001-2003 sekä 1.1. - 30.4.2004 nettotuottojen perusteella. Yhtiön omissa kassavirtalaskelmissa oli käytetty tuottovaatimuksena 5,5, 7 ja 7,5 prosenttia. Verotarkastuskertomuksessa B Oy:n tuottoarvoksi saatiin 5,5 prosentin tuottovaatimuksella 898 670 469,82 euroa, 10 prosentin tuottovaatimuksella 494 268 758,40 euroa, 15 prosentin tuottovaatimuksella 329 512 505,60 euroa ja 18 prosentin tuottovaatimuksella 274 593 754,67 euroa. D Oy:n tuottoarvo laskettiin verotarkastuskertomuksessa tilikausien 2002 - 2003 ja 1.1. - 25.4.2004 nettotuottojen painotetun keskiarvon mukaan. D Oy:n tuottoarvoksi saatiin 5,5 prosentin tuottovaatimuksella 160 472 666,73 euroa, 10 prosentin tuottovaatimuksella 88 259 966,70 euroa, 15 prosentin tuottovaatimuksella 58 839 977,80 euroa ja 18 prosentin tuottovaatimuksella 49 033 314,83 euroa. Verotarkastuskertomuksessa todettiin, että noteeraamattoman osakkeen tuottovaatimuksen tyypillinen vaihteluväli keväällä 2004 oli noin 7,5 -18 prosenttia.

Ulkopuolisen tilintarkastustoimiston laskelmissa käytetyt arvot ovat johtaneet mediaaniarvon olennaiseen poikkeamaan matalan ja korkean kasvun laskelmien arvosta. Hallinto-oikeus katsoo, että ulkopuolisen tilintarkastustoimiston matalan ja korkean kasvun laskelmissa ja mediaanilaskelmassa käytetyt toisistaan poikkeavat perusteet heikentävät ulkopuolisen tilintarkastustoimiston lausunnon luotettavuutta. Myöskään budjettiarvoon perustuvissa laskelmissa esiintyvien 1 700 000 000 ja 70 000 000 Norjan kruunun vähennysten perusteet eivät ole luotettavasti todennettavissa. Verotarkastajien laskelmat taas osoittavat, että B Oy:n arvo olisi huomattavasti korkeampi. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, ettei B Oy:n osakkeiden käypää arvoa voida suoraan johtaa ulkopuolisen tilintarkastustoimiston lausunnon perusteella.

Verotarkastuksessa B Oy:n osakkeiden käyväksi arvoksi on katsottu 239 583 012,04 euroa, joka vastaa osakkeiden kirjanpidollista substanssiarvoa kaupantekohetkellä 18.5.2004. B Oy:n toimintaa ei ole ollut tarkoitus lopettaa, jolloin toiminnan lopettamiseen liittyvät taseen ulkopuoliset vastuut eivät ole olleet realisoitumassa. B Oy:n varallisuus on muodostunut pääosin rahoitusomaisuudesta. A Oy ei ole osoittanut, että B Oy:n taseeseen sisältyvän varallisuuden arvo olisi ollut alle tasearvon eikä ole osoittanut, että B Oy:llä olisi sellaisia yhtiön arvoon olennaisesti vaikuttavia taseen ulkopuolisia vastuita tai velvoitteita, jotka hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan pitäisi ottaa huomioon substanssiarvoa laskettaessa. Substanssiarvoa laskettaessa ei ole otettu huomioon arvoa nostavia taseen ulkopuolisia eriä, kuten liikearvoa. Hallinto-oikeus katsoo, että B Oy:n osakkeiden käypänä arvona on pidettävä 239 583 012,04 euroa. A Oy:n ja norjalaisen konserniyhtiön välisen B Oy:n osakkeiden kaupan ehdot ovat poikenneet siitä, mitä toisistaan riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu. A Oy:n elinkeinosta saatu tulo on tämän johdosta on jäänyt pienemmäksi kuin se muuten olisi ollut eikä norjalainen konserniyhtiö ole ollut Suomessa yleisesti verovelvollinen. A Oy:n tuloksi on verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n (1558/1995) nojalla tullut lukea määrä, johon tulon voidaan katsoa nousseen, jollei sanotun laisiin toimenpiteisiin olisi ryhdytty.

Verotusmenettelystä annetun lain 57 §:n (1558/1995) mukaan jos verovelvollinen sen johdosta, että hän on jättänyt antamatta veroilmoituksen taikka antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän veroilmoituksen taikka muun tiedon tai asiakirjan, on jäänyt kokonaan tai osaksi verottamatta, on hänen suoritettavakseen määrättävä se vero, joka mainitusta syystä on jäänyt hänelle panematta, sekä säädetty veronlisäys ja veronkorotus (jälkiverotus).

Yhtiö verotusasiakirjoista ilmenee, että B Oy:n osakkeiden verotuksessa poistamaton hankintameno on ollut 178 519 273,50 euroa, luovutushinta 177 565 571,78 euroa ja luovutustappio 953 701,72 euroa.

Hallinto-oikeus katsoo, että muiden verovelvollisten kuin A Oy:n veroilmoituksesta ilmenevillä tiedoilla ei ole asiassa merkitystä arvioitaessa jälkiverotusoikeutta A Oy:n kannalta. Myöskään luovutustappio ei ollut, ottaen huomioon osakkeiden hankintameno ja luovutushinta, määrältään sellainen, että Konserniverokeskuksen olisi tullut säännönmukaista verotusta toimittaessaan tarkemmin selvittää osakkeiden käypää arvoa. Säännönmukaista verotusta toimittaessaan Konserniverokeskuksella ei ole ollut tiedossa, että kauppa on tehty konserniyhtiöiden välillä. Osakekaupan luonne konsernin sisäisenä liiketoimena ja käytetyn kauppahinnan arvostusperusteet ovat tulleet esille verotarkastuksessa. Kun nämä seikat ovat ilmenneet vasta verotarkastuksessa, Konserniverokeskuksella on ollut oikeus toimittaa jälkiverotus ja määrätä veronkorotus. Konserniverokeskuksen määräämää noin yhden prosentin veronkorotusta ei ole pidettävä liian suurena.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Kun otetaan huomioon asiassa annettu ratkaisu ja se, ettei oikeudenkäynti ole aiheutunut viranomaisen virheestä, ei voida pitää kohtuuttomana, että A Oy joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Seppo Rinne, Maija Vesala ja Tuulikki Tulokas. Esittelijä Ville Härmä.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oy on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan A Oy on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Konserniverokeskuksen verotuksen oikaisulautakunnan päätös saatetaan voimaan.

Yhtiö on esittänyt valituksensa perusteluiksi seuraavaa:

1. Asiassa ei ole jälkiverotusoikeutta

Yhtiö on 18.5.2004 myynyt B Oy:n osakkeet samaan konserniin kuuluneelle norjalaiselle yhtiölle 177 565 571 euron kauppahinnalla. Kauppahinta perustui ulkopuolisen tilintarkastustoimiston antamaan ns. fairness opinioniin käytetystä kauppahinnasta.

Kun on kysymys sen luonteisista suorituksista - kuten tässä tapauksessa yrityksen arvonmäärityksestä - joille ei ole laissa tai muualla säädettyjä tai kirjanpidon osoittamaa kiistatonta euro- tai prosenttimäärää, vaan arvo on kohtuullisissa rajoissa laskennallinen tai harkinnanvarainen, veroilmoitusta ei voida pitää puutteellisena, erehdyttävänä tai vääränä, jos verovelvollinen on päätynyt tähän arvoon huolellisen arvonmäärityksen perusteella tunnettuja ulkopuolisia asiantuntijoita käyttäen. Yhtiö katsoo toimineensa asiassa huolellisesti.

Jälkiverotuksen edellytyksenä on kausaliteetti verovelvollisen virheellisen veroilmoituksen ja liian alhaisen verotuksen välillä. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että verotuksen toimittajan tietoisuus veroilmoituksen virheestä poistaa syy-yhteyden. Syy-yhteyttä koskeva vaatimus edellyttää, että veroviranomaiset huolellisesti ja perusteellisesti käsittelevät verovelvollisen veroilmoituksen säännönmukaisessa verotuksessa.

Yhtiön verovuoden 2004 verotuksen valmistellut verosihteeri oli ilmeisesti tietoinen B Oy:n osakkeiden kaupasta jo hyvissä ajoin. Verovalmistelija on verotuksen toimittamisen yhteydessä ollut tietoinen myös B Oy:n tasearvosta eli asiasta, jota hallinto-oikeus piti B Oy:n arvonmäärityksen kannalta ratkaisevana ja yhtiön minimiarvona. Sama verovalmistelija valmisteli sekä A Oy:n että B Oy:n verotuksen konserniverokeskuksessa. Verotuksen toimittajalla on ollut tiedossaan sekä kaupan osapuolet että B Oy:n kirjanpidollinen substanssiarvo. Näissä olosuhteissa konserniverokeskuksen olisi tullut ryhtyä selvittämään säännönmukaista verotusta toimittaessaan osakkeiden käypää arvoa, mikäli yhtiön tasearvon alittavaa kauppahintaa pidetään indisiona alihinnasta. Oikeuskirjallisuudessa on vakiintuneesti katsottu, että jälkiverotusoikeus menetetään kesken jätetyn tutkimisen seurauksena.

2. Käytetty kauppahinta ei ole poikennut käyvästä arvosta

Verotusmenettelystä annetun lain 31 § perustuu käyvän arvon periaatteelle, jonka määrittämisestä ei ole tuloverotuksen osalta tarkempaa ohjeistusta. Selvänä voitaneen kuitenkin pitää, että yrityksen käypä arvo määräytyy vastaisten tulojen ja menojen perusteella niin sanottuna tuottoarvona.

Kassavirtamenetelmään eli tulevaisuuden kassavirtojen nykyarvoon perustuva osakkeiden arvostamistapa on riippumattomien yhtiöiden välisissä liiketoimissa tavanomainen ja luotettavana pidetty tapa määrittää myytävän kohteen arvo. Tämän vuoksi se on myös verotuskäytännössä vakiintunut hyväksytyksi menetelmäksi verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n tulkinnassa.

Noteeraamattomien osakkeiden arvonmäärityksessä on tavanomaista, että käypä arvo tai käyvän arvon vaihteluväli pyritään todentamaan usealla eri laskentatavalla. Mediaanilaskelma on laskelmista ainoa, jota ulkopuolinen tilintarkastustoimisto on pitänyt luotettavana, koska siinä käytetyt oletukset perustuvat yhtiön johdon näkemykseen liiketoiminnan tulevaisuuden kehityksestä. Korkean ja matalan tuoton laskelmat eivät heikennä mediaanilaskelman luotettavuutta.

Mediaanilaskelmassa käytetty 7,5 prosentin tuottovaatimus on erittäin konservatiivinen tuottovaatimustaso. On jopa perusteltua väittää, että mediaanilaskelmassa käytetty tuottovaatimus on liian matala, mikä johtaa korkeaan yrityksen arvoon.

B Oy:n harjoittaman teollisuudenalan tulevaisuuden näkymistä sekä verotarkastajat että yhtiö ovat vedonneet analyytikkoraporttiin. Raportissa on jo vuonna 2004 todettu tulevaisuuden tuottojen uhkana olevan Euroopassa tämän teollisuudenalan kilpailukyvyn heikkeneminen aasialaisiin toimijoihin verrattuna.

B Oy:n harjoittama elinkeinotoiminta ja valtion tukitoimet ovat aina vahvasti linkittyneet toisiinsa. Vuoteen 2000 saakka eurooppalaista vastaavaa teollisuutta tuettiin 9 prosentin tuin, joten kun tieto siitä, että tukia tullaan leikkaamaan vuoden 2000 lopussa tuli julki, seurasi erittäin voimakas tilauskannan laajeneminen. Tämän ilmiön vaikutukset ulottuivat siis vuoteen 2003 saakka, mutta vuonna 2004 tilanne oli jo toinen, ja myynnin sekä kannattavuuden osattiin odottaa selvästi heikkenevän vuodesta 2004 lähtien.

Kysymyksessä olevaa teollisuudenalaa pidetään syklisenä toimialana, jolle tuloksen vaihtelu vuodesta toiseen on ominaista. Syklisten toimialojen kassavirta-arvonmäärityksessä käytetään usein yhtä muuttumatonta käyttökateprosenttia syklisen mallintamisen sijaan, kuten on tehty myös ulkopuolisen tilintarkastustoimiston tekemässä B Oy:n arvonmäärityksessä. Käyttökateprosenttina on perusteltua käyttää syklin eri vaiheiden keskimääräistä käyttökatetasoa. Tarkasteltaessa B Oy:n historiallista toteutunutta käyttökateprosenttia, havaitaan vuoden 1997 ja vuoden 2003 käyttökateprosentit yhtä suuriksi (14 prosenttia). Vuoden 1996 käyttökateprosentti oli alhaisempi, noin 12 prosenttia, joten vuoden 1997 voidaan olettaa olleen syklin huippu. Arvonmääritystä tehtäessä vuoden 2004 alkupuolella ei tietenkään voitu vielä varmasti sanoa, oliko syklin huippuvuosi ollut 2003, mutta alan näkymien ollessa synkät voitiin tätä pitää todennäköisenä. Tästä voitiin päätellä, että syklin pituus olisi 6 vuotta ja yhden täyden syklin historiallinen käyttökateprosentti 4,8 prosenttia. Tämä ei eroa merkittävästi ulkopuolisen tilintarkastustoimiston mediaanilaskelmassa käyttämästä 4,5 prosentista.

Toiseksi verotarkastajien arvio tulevaisuuden tuotoista on perustunut 8,9 prosentin vuotuisiin käyttökatteeseen, joka on perustunut vuosien 2001 - 2003 keskimääräiseen käyttökatteeseen. Yhtiön edustajien arvio katetuotosta on ollut 4,5 prosenttia vuodesta 2006 alkaen. Verotarkastajat ovat pitäneet yhtiön edustajien näkemystä poikkeuksellisen alhaisena tekemällä vertailun ainoastaan syklin huippuvuosien käyttökatetasoihin, jotka eivät ole osoitus yhtiön tulevaisuuden tuottavuudesta. On perusteltua väittää, että toimivalla johdolla on osapuolista paras tietämys ja kyky arvioida tulevaisuuden kehitystä. Tämä on myös pääteltävissä siitä, että verotarkastajien esittämä keskeisin vasta-argumentti arvioidun käyttökatetason luotettavuudesta on lyhyen aikavälin menneisyydessä toteutuneet tuotot eivätkä verotarkastajat tai hallinto-oikeus ole lainkaan esittäneet tulevaisuuden tuotto-odotuksiin nojautuvaa arviota.

Vaikka käyvän arvon määrittämisen tulee perustua niihin tietoihin, joita kaupan osapuolilla oli käytössään hinnasta päätettäessä, voidaan arvonmäärityshetkellä tehtyjen arvioiden asiallisuutta ja luotettavuutta analysoida myös vertaamalla niitä toteutuneisiin lukuihin. Kuten toteutuneista tunnusluvuista voidaan havaita, on yhtiön johdon edustajien arvio tulevaisuudesta ollut huomattavasti realistisempi ja luotettavampi kuin verotarkastajien esittämät menneisyyden tunnuslukuihin perustuvat arviot.

Ulkopuolinen tilintarkastustoimisto on laskenut B Oy:n osakkeiden arvon kassavirta-analyysin lisäksi myös niin sanotulla kerroinanalyysillä. Lopputuloksena on yhtiön osakekannan arvo eli käypä arvo. Laskelmassa käytetyt normalisoidut käyttökatteet ja liikevoitot perustuvat kolmen vuoden budjettiperiodin (2004 - 2006) keskimääräisiin arvoihin. Toisin kuin hallinto-oikeus päätöksessään toteaa budjettiarvolaskelmassa tehdyt vähennykset (B Oy 1 700 miljoonaa Norjan kruunua ja D Oy 70 miljoonaa Norjan kruunua) eivät ole sattumanvaraisia. Vähennykset ovat kerroinanalyysiin kuuluva ja analyysin perusteltu vaihe luotettavan lopputuloksen määrittämiseksi. Kysymyksessä olevalla toimialalla tarkastellaan yhtiöiden tasetta kahdessa osassa. Kiinteä osa muodostuu pysyvistä vastaavista sekä kassan siitä osasta, jota ei käytetä tuotantotoiminnan rahoittamiseen. Joustava osa käsittää käyttöpääoman, jota käytetään itse tuotantotoiminnan rahoittamiseen, ja se on riippuvainen yhtiön aktiivisuusasteesta. Laskelmassa tehdyt vähennykset vastaavat niiden rahavirtojen määrää, jotka oletetaan liiketoiminnan edellyttämiksi operatiiviseksi kassaksi, eikä niitä voida sen vuoksi erikseen ottaa huomioon osakkeiden arvoa korottavana komponenttina.

Kerroinanalyysin perusteella tehty käyvän arvon laskelma tukee selvästi kassavirtalaskelman perusteella saatua käypää arvoa, mikä osaltaan osoittaa lasketun käyvän arvon luotettavuuden.

Hallinto-oikeus viittaa verotarkastajien laskelmiin, joiden hallinto-oikeus katsoo osoittavan, että B Oy:n osakkeiden arvo vuonna 2004 olisi ollut huomattavasti käytettyä kauppahintaa korkeampi. Päätöksen sivulla 7 hallinto-oikeus viittaa laskelmaan, jossa verotarkastajat ovat käyttäneet 7,7 prosentin käyttökatemarginaalia sekä 8,57 prosentin tuottovaatimusta. Lisäksi hallinto-oikeus viittaa päätöksen sivulla 8 verotarkastajien laskelmiin, jossa tulevaisuuden kassavirta on määritetty lyhyen aikavälin toteutuneiden nettotuottojen perusteella, eli ottamatta huomioon arvioita tulevaisuuden kassavirroista tai toimialan syklistä luonnetta, jolla on huomattava vaikutus arvonmääritykseen. Toimialan syklinen luonne tarkoittaa, ettei vuotuinen käyttökate ole stabiili vaan vaihtelee huomattavasti tietyllä aikavälillä.

3. Tasearvon ei voida katsoa muodostavan ehdotonta alarajaa osakkeiden käyvälle arvolle

Yrityksen arvonmäärityksessä pidetään yleisenä tosiasiana sitä, että yrityksen käypä arvo ei ole sidottu yrityksen tasearvoon. Hallinto-oikeus on kuitenkin tämän periaatteen sivuuttaen katsonut, että B Oy:n osakkeiden käypä arvo ei ole voinut alittaa niiden tasearvoa. Substanssiarvolla tarkoitetaan sitä rahamäärää, joka saataisiin jos yritys myisi kaiken varallisuutensa yksittäisinä hyödykkeinä ja maksaisi velkansa pois. Substanssiarvo kuvaa siten sitä rahamäärää, joka jäisi jäljelle jos yritys lopetettaisiin. Substanssiarvoa onkin kirjallisuudessa osuvasti kuvattu yrityksen teurasarvoksi. Substanssiarvon merkitys korostuu silloin, kun yritys on tarkoitus lopettaa ja se lasketaan usein vertailu- tai vähimmäisarvoksi. Jos todellinen substanssiarvo on suurempi kuin yrityksen tuottoarvo, on kannattavampaa lopettaa yritys ja myydä sen omaisuus kuin jatkaa liiketoimintaa.

B Oy:n substanssiarvo on verotarkastuksessa laskettu 30.4.2004 taseen mukaisin kirjanpitoarvoin. Substanssiarvoksi on saatu noin 239 583 012 euroa. Substanssiarvolaskelmassa myös kaikkien tytäryhtiöiden osakkeiden arvona on käytetty niiden kirjanpitoarvoa B Oy:n taseessa. Esimerkiksi pörssilistattujen yritysten markkina-arvoa ja tasearvoa vertailemalla huomataan kuitenkin, että yrityksen käypä arvo (markkina-arvo) voi olla ja usein onkin tasearvoa alempi. Tähän saattaa olla useita syitä.

Kysymyksessä olevan teollisuudenalan yritysten markkina-arvot olivat varsin yleisesti tasearvon alapuolella vuonna 2004 ja esimerkiksi C ASA:n listautuessa Oslon pörssiin kesällä 2004 sen markkina-arvo jäi selvästi sen nettosubstanssiarvon alapuolelle. C ASA:n käypä arvo eli markkina-arvo oli koko vuoden 2004 alle tasearvon.

Alan suurimpana syynä tasearvoa alempaan arvostukseen on se, että omaisuuden myyminen kirjanpitoarvoon ei useinkaan ole mahdollista. Alan käyttöomaisuuserille on varsin rajallisesti vaihtoehtoista käyttöä ja alalla on rakenteellista ylikapasiteettia, jolloin ostajan löytäminen on erityisen vaikeaa. Lisäksi toiminnan lopettaminen hoitamatta loppuun keskeneräisiä tai sellaisia toimituksia joihin on sitouduttu, aiheuttaisi yleensä sopimusrikkomuksen sekä tilaajaa että toimittajia kohtaan ja aiheuttaisi merkittäviä sopimussakkoja, jotka eivät näy nettosubstanssiarvossa. Tämän vuoksi voidaan perustellusti olettaa, että myös B Oy:n osakkeiden arvo 18.5.2004 on ollut alle tasearvon.

Hallinto-oikeus toteaa, että B Oy:n toimintaa ei ole ollut tarkoitus lopettaa, eikä yhtiön varallisuuteen siten ole kohdistunut realisointikuluja. Tästä hallinto-oikeus vetää johtopäätöksen, että yhtiön substanssin arvoa määritettäessä toimintaa oletetaan jatkettavan. Substanssiarvon käyttäminen arvonmäärityksessä perustuu kuitenkin ajatukseen toiminnan lopettamisesta ja siihen liittyvien omaisuuserien myynnistä kunkin omaisuuserän käypään hintaan. Omaisuuserien myyminen käypään hintaan on vaihtoehto liiketoiminnan jatkamiselle. Tähän perustuu myös ajatus substanssiarvosta yhtiön minimiarvona - jos liiketoimintaa jatkamalla yhtiön arvo jää substanssiarvoa alemmaksi, on kannattavampaa lopettaa liiketoiminta ja myydä siihen liittyvät omaisuuserät. Tällöin luonnollisesti realisointikulut vähentävät arvoa. Jos B Oy:n osakkeiden vähimmäisarvo halutaan määritellä substanssiarvona eli arvioimalla se summa, mitä jäisi jäljelle omaisuuden realisoinnin jälkeen, on otettava huomioon paitsi omaisuuserien todennäköinen jälleenmyyntihinta, myös realisoinnista aiheutuneet kustannukset. Johtuen siitä, että B Oy:ssä oli jo vuosina 2003 ja 2004 tiedossa, että Helsingin toimipisteen vuokrasopimus Helsingin kaupungin kanssa päättyisi vuonna 2010, B Oy:ssä oli jo vuodesta 2004 lähtien laadittu ennusteita toiminnan hallitusta lopettamisesta.

X-konserni julkisti 20.4.2004 vaihtotarjouksen, jonka perusteella sen osakkeenomistajat saattoivat vaihtaa konserniyhtiön osakkeita muun muassa C ASA:n osakkeiksi. Osakkeenomistajien vaihdossa saamat osakkeet jaettiin osakkeenomistajille toukokuun 2004 lopussa. Määrä oli noin 20 prosenttia C ASA:n osakekannasta. Vaihtotarjoukseen osallistui yli 3 500 osakkeenomistajaa. Siten vaihtotarjouksessa käytettyä kurssia ei voi sivuuttaa vähäisen likviditeetin perusteella. Tämä kurssi alitti C ASA:n tasearvot noin 30 prosentilla, vastaavasti kuten B Oy:n kauppahintakin. Jostain syystä vaihtotarjousta ei ollut valitusprosessin aiemmissa vaiheissa juuri käsitelty, vaikka se on paras osoitus C ASA:n arvosta toukokuussa 2004. Tämä osoittaakin, ettei B Oy:n kauppahinta ollut alihintainen. Yhtiö on lisäksi perustellut B Oy:n tasearvon noin 30 prosentilla alittavaa kauppahintaa muun muassa sen uuden emoyhtiön C ASA:n pörssikurssilla tasolla 90 - 100 Norjan kruunua yhtiön listauduttua 1.6.2004. Tällöin C ASA:n pörssikurssi alitti sen tasearvon noin 50 prosentilla. Hallinto-oikeus sivuutti tämän viitaten eräässä analyytikkoraportissa mainittuun huonoon likviditeettiin. Tämän johdosta analyysin tekijä katsoi oikeaksi tavoitehinnaksi 110 Norjan kruunua, joka edelleen alitti tasearvot noin 45 prosentilla. Siten hallinto-oikeuden päätelmä on ollut virheellinen. Erityisen virheelliseksi hallinto-oikeuden päätöksen tekee se, ettei siinä ole lainkaan käsitelty edellä mainittua vaihtotarjousta ja C ASA:n käsittelyä siinä.

B Oy:n ostaja laittoi samana päivänä 18.5.2004 B Oy:n osakkeet ostohintaa vastaavasta merkintähinnasta 1 459 589 000 Norjan kruunua apporttina listautumassa olevaan C ASA:aan saaden vastikkeeksi 8 490 179 tämän osaketta.

Kun edellä mainittu vaihtotarjous oli päättynyt 3.5.2004, oli C ASA:lla tuolloin taloudellisessa mielessä jo noin 20 prosenttia omistava yli 3 500 osakkeenomistajan ulkopuolinen omistajajoukko, minkä takia B Oy:n osakkeiden luovutus C ASA:lle on ylipäänsä ollut mahdollista tehdä vain käypää arvoa käyttämällä.

4. Veronsaaja ei ole täyttänyt sille lain mukaan kuuluvaa näyttövelvollisuutta

Veroviranomainen ei ole täyttänyt sillä olevaa näyttötaakkaa siitä, että osakkeiden kaupassa olisi poikennut siitä, mitä markkinaehtoisesti olisi tullut sopia. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että näyttövelvollisuus markkinaehtoisuudesta poikkeamisen osalta on veroviranomaisella. Tämäkin huomioon ottaen verotarkastajien esittämää lisäystä ei voida tehdä.

Kun kyse on sen luonteisista suorituksista - kuten tässä tapauksessa osakkeiden markkinaehtoisesta kauppahinnasta - jolle ei ole osoitettavissa laissa tai muualla säädettyjä tai kirjanpidon osoittamaa kiistatonta euro- tai prosenttimäärää, vaan arvo on kohtuullisissa rajoissa laskennallinen tai harkinnanvarainen, ei verotusta tule oikaista, jollei verovelvollisen ratkaisua ole pidettävä selvästi virheellisenä, huomioiden, onko verovelvollisen katsottava toimineen huolellisesti ja vilpittömässä mielessä.

Korkeimman hallinto-oikeuden tuoreen ennakkopäätöksen KHO 2010:73 mukaan tällaisesta selvästä erosta oli kysymys, kun peritty korko oli 9,5 prosenttia käyväksi katsotun 3,25 prosentin sijaan. Kyseisessä tapauksessa käypä korkotaso voitiin vielä näyttää ulkopuolisilta otettujen lainojen perusteella, joten siitäkään ei ollut epäselvyyttä. Epäselvässä tilanteessa asia on puolestaan ratkaistava verovelvollisen eduksi. Verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 2 momentin mukaan, jos asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä ja jos verovelvollinen on toiminut vilpittömässä mielessä viranomaisen noudattaman käytännön tai ohjeiden mukaisesti, on asia ratkaistava tältä osin verovelvollisen eduksi, jollei erityisistä syistä muuta johdu. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kiinnittänyt Serkov-tapauksessa 7.7.2011 huomiota siihen että verovelvollisuudesta annetun lain mukaan tulkinnanvaraisissa tapauksissa on noudatettava verovelvolliselle edullisempaa tulkintaa.

5. Varainsiirtoverotuksessa hyväksytystä kauppahinnasta ei tule poiketa

Korkeimman hallinto-oikeuden aiemmin tässä asiassa varainsiirtoverotuksen osalta antamassa päätöksessä ei sovellettu varainsiirtoverolain 37 §:ää. Korkein hallinto-oikeus perusteli ratkaisuaan sillä, ettei voida katsoa, että osakkeiden kaupalle olisi annettu sellainen sisältö tai muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, tai että asiassa olisi ryhdytty muuhun toimenpiteeseen ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että verosta vapauduttaisiin kun otetaan huomioon varainsiirtoverolain 37 §:n soveltamisedellytykset ja asiassa esitetty selvitys. Yhtiön käsityksen mukaan luovutettujen osakkeiden arvostuksen ei tule poiketa toisistaan varainsiirtoverotuksessa ja tuloverotuksessa.

6. Veronkorotus on poistettava

Osakkeiden kauppahinta on perustunut ulkopuolisen tilintarkastustoimiston tekemään arvonmääritykseen ja yhtiön näin ollen katsottava toimineen asiassa huolellisesti. Yhtiön arvonmääritys ei ole eksaktia tiedettä, eikä yhtiön voida siten missään tapauksessa ainakaan katsoa tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta antaneen asiassa väärää tietoa. Yhtiö katsoo, että ulkopuolisen tilintarkastustoimiston antamalle arvonmäärityslausunnolle on annettava myös verotuksen yhteydessä samanlainen merkitys kuin julkisten ostotarjousten yhteydessä ja yhtiön tulee katsoa toimineen huolellisesti asiassa.

Yhtiön ei ole edes väitetty, saati näytetty, toimineen asiassa huolimattomasti tai antaneen virheellisiä tietoja. Veronkorotuksen määräämistä on perusteltu hallinto-oikeuden päätöksessä sillä, ettei Konserniverokeskuksella ollut säännönmukaista verotusta toimittaessa tiedossaan osakekaupan luonne konsernin sisäisenä liiketoimena ja käytetyn kauppahinnan arvostusperusteet. Nämä seikat ovat olleet Konserniverokeskuksen tiedossa. Hallinto-oikeuden perustelut ovat veronkorotuksen osalta perustuneet täysin virheellisiin tietoihin eikä perusteita veronkorotuksen määräämiselle ole.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antamassaan vastineessa vastustanut valitusluvan myöntämistä asiassa.

Jälkiverotusoikeus oli olemassa. Verotusta toimitettaessa ei ollut tietoa siitä, että luovutus on tehty konsernin sisäisenä. Tässä tapauksessa ei tosin olisi syntynyt tutkimisvelvollisuutta, vaikka tällainen tieto olisikin ollut. Verotuksen toimittajalle ei synny tutkimisvelvollisuutta pelkästään sen seikan perusteella, että luovutus tehdään konsernin sisällä.

A Oy:n esittämän laskelman mukaan B Oy:n osakkeiden markkinaehtoinen hinta olisi keväällä 2004 ollut 1 4000 000 000 - 1 600 000 000 Norjan kruunua. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö katsoo, että esitetyissä laskelmissa käytetyt toisistaan poikkeavat perusteet heikentävät yhtiön esittämän lausunnon luotettavuutta. Samoin budjettiarvoon perustuviin tuottoarvolaskelmiin sisältyvät vähennykset 1 700 000 000 ja 70 000 000 Norjan kruunua eivät ole luotettavasti todennettavissa. Yhtiö ei ole myöskään pyynnöstä huolimatta toimittanut vuosille 2004-2006 laadittuja euromääräisiä budjetteja.

Jälkiverotuksessa käytettiin B Oy:n osakkeiden arvostuksessa substanssipohjaista arvoa, joka yleisesti mielletään osakkeiden minimiarvoksi. Substanssiarvopohjaisessa laskennassa ei oteta huomioon arvoa nostavia taseen ulkopuolisia eriä. Näin ollen ei vastaavasti oteta huomioon myöskään taseen ulkopuolisia vastuita ja velvoitteita. Lisäksi substanssiarvon laskennassa on noudatettu yhtiön eduksi erityistä varovaisuutta.

Arvonmäärityksen pohjana ei voida myöskään pitää C ASA:n pörssiarvoa sen listautuessa Oslon pörssiin. Osake ei ollut riittävän likvidi, jotta pörssiarvoa voitaisiin käyttää arvonmäärityksessä.

Yhtiö vetoaa myös X-konsernin julkistaman vaihtotarjoukseen. Yhtiö ei ole esittänyt sellaista selvitystä C ASA:n kokonaisuuteen vaikuttavien eri osatekijöiden arvoista eikä muutakaan luotettavaa perustetta, jolla tästä kokonaisuudesta pystyttäisiin luotettavalla tavalla erottamaan B Oy:n käypä arvo.

Yhtiö on vielä vedonnut siihen, että osakkeet ostaneen norjalaisen yhtiön siirtäessä B Oy:n osakkeet apporttina C ASA:lle samana päivänä, jolloin yhtiö myi nämä osakkeet norjalaiselle yhtiölle. Kun arvostuslaskelmaa ei voida panna arvostuksen perusteeksi, arvonmääritys ei voi perustua osakkeiden edelleen luovutukseen.

Käyvän arvon soveltamisen edellytykset ovat erilaiset sovellettaessa varainsiirtoverolakia ja verotusmenettelystä annettua lakia. Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännöstä ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että arvonmäärityksessä olisi päädyttävä näitä lakeja sovellettaessa samaan arvoon.

Yhtiö ei ole näyttänyt, että sen käyttämä hinnoittelu olisi ollut markkinaehtoista eikä veronkorotuksen määrää voida pitää liian suurena.

Yhtiö on vastaselityksessään uudistanut asiassa aikaisemmin esittämänsä.

Korkein hallinto-oikeus on 20.6.2012 antamallaan päätöksellä taltionumero 1759 antanut keskeytysmääräyksen hallinto-oikeuden päätöksessä tarkoitettujen verojen, viivästyskorkojen ja korotusten osalta, kunnes hallinto-oikeuden päätöksestä tehty valitus on ratkaistu tai asiassa toisin määrätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian.

1. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään.

2. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen veronkorotuksen osalta. Muilta osin valitus hylätään.

3. Yhtiön vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Perustelut

1. Suullisen käsittelyn toimittamista koskeva vaatimus

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Siinä voidaan kuulla asianosaisia, 36 §:ässä tarkoitettua viranomaista, todistajia ja asiantuntijoita sekä vastaanottaa muuta selvitystä.

Yhtiö on pyytänyt, että verovirkailijaa kuullaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa todistajana todistusteemana veroviranomaisen tietoisuus verovuoden 2004 säännönmukaista verotusta toimitettaessa, mikäli pidetään epäselvänä sitä, että verovirkailija tiesi B Oy:n tasearvon sekä sen, että kauppa oli tehty konserniyhtiöiden välillä. Kun otetaan huomioon asiakirjoihin sisältyvä kirjallinen selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen yhtiön nimeämän todistajan kuulemiseksi ei ole hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin nojalla tarpeen.

2. B Oy:n osakkeiden myyntihinnan markkinaehtoisuus

2.1. Sovellettavat oikeusohjeet

Verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n (1558/1995) mukaan jos Suomessa elinkeino- tai muuta tulonhankkimistoimintaa harjoittava verovelvollinen on jollekulle, joka taloudellisesti osallistuu hänen yritykseensä tai jolla on vaikutusvaltaa sen johtoon taikka jonka yritykseen hän taloudellisesti osallistuu tai jonka yrityksen johtoon hän voi vaikuttaa, myynyt tavaroita käypää alempaan hintaan tai häneltä ostanut tavaroita käypää korkeampaan hintaan taikka muutoin hänen kanssaan sopinut taloudellisista ehdoista, jotka poikkeavat siitä, mitä toisistaan riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, ja jos elinkeinosta saatu tulo tämän johdosta on jäänyt pienemmäksi kuin se muuten olisi ollut eikä se, jolle tulo on siirtynyt, ole Suomessa yleisesti verovelvollinen, on verotusta toimitettaessa elinkeinon tai muun tulonhankkimistoiminnan tuottamaksi tuloksi luettava määrä, johon sen voidaan katsoa nousseen, jollei sanotunlaisiin toimenpiteisiin olisi ryhdytty.

Verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n (907/2001) 3 momentin mukaan jos verovelvollinen on tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän veroilmoituksen tai muun ilmoittamisvelvollisuuden täyttämiseksi annettavan ilmoituksen taikka muun säädetyn tiedon tai asiakirjan taikka ei ole lainkaan antanut ilmoitusta, lisätyn tulon osalta määrätään veronkorotukseksi 5 - 30 prosenttia lisätystä tulosta, kuitenkin vähintään 800 euroa, jollei erityisestä syystä muuta johdu.

Verotusmenettelystä annetun lain 57 §:n (1558/1995) mukaan jos verovelvollinen sen johdosta, että hän on jättänyt antamatta veroilmoituksen taikka antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän veroilmoituksen taikka muun tiedon tai asiakirjan, on jäänyt kokonaan tai osaksi verottamatta, on hänen suoritettavakseen määrättävä se vero, joka mainitusta syystä on jäänyt hänelle panematta, sekä säädetty veronlisäys ja veronkorotus (jälkiverotus).

2.2. Oikeudellinen arviointi

A Oy on 18.5.2004 myynyt omistamansa tytäryhtiön B Oy:n koko osakekannan samaan konserniin kuuluvalle norjalaiselle yhtiölle 1 459 589 000 Norjan kruunun eli 177 565 571,78 euron kauppahinnasta.

Verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n säännös edellyttää, että intressiyhteydessä olevat kaupan sopijapuolet eivät ole poikenneet hinnoittelussaan siitä, mitä toisistaan riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu. Tässä lainkohdassa edellytetyn markkinaehtoperiaatteen soveltamisessa OECD:n laatimia siirtohinnoitteluohjeita voidaan pitää tärkeänä tulkintalähteenä.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, kuten hallinto-oikeuskin, että esillä olevan kaltaisessa kaupassa julkisesti noteeraamattomien osakkeiden käypä arvo määrätään ensisijaisesti kyseisen yhtiön osakkeilla tapahtuneiden vertailuluovutusten perusteella. Vertailuhintamenetelmän käyttö edellyttää kuitenkin, että on löydettävissä vertailtavissa olevia liiketapahtumia. Lisäksi edellytetään, että eroavuudet vertailutapahtumissa tai ne toteuttaneissa osapuolissa eivät olennaisesti vaikuta kauppahintaan avoimilla markkinoilla tai vertailutapahtumia voidaan oikaista riittävän tarkoilla erillä eroavaisuuksien olennaisen vaikutuksen poistamiseksi. Tällaisia suoria vertailuluovutuksia ei ole osoitettu olevan.

A Oy on esittänyt, että vertailuhintana tulisi käyttää sen yhtiön (C ASA) osakkeiden pörssihinnan mukaista arvoa, jonka osaksi kohdeyhtiö tuli ja joka listattiin Norjan pörssiin nyt puheena olevan kaupan jälkeen. Ajallisesti B Oy:n osakkeiden luovutus ja C ASA:n pörssilistaus osuivat lähelle toisiaan, joten tältä osin vertailukelpoisuus olisi mahdollisesti olemassa. Listattuun yhtiöön liitettiin kuitenkin kohdeyhtiön lisäksi myös muita konsernin omistuksessa olleita yksiköitä. Näiden yksiköiden liiketoiminta on poikennut merkittävästi B Oy:n harjoittamasta toiminnasta. Pörssiosakkeiden arvostukseen voi myös muuten liittyä tekijöitä, jotka heikentävät vertailtavuutta noteeraamattomiin osakkeisiin. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että näissä olosuhteissa C ASA:n pörssiarvo ei muodosta sellaista vertailukelpoista hintaa, jota edes sitä oikaisemalla voitaisiin käyttää vertailuhintana.

OECD:n siirtohinnoitteluohjeessa (Chapter III A.4.1. kohta 3.26) todetaan, että vähemmistöosakkuus voi olla yksi seikka, joka johtaa liiketapahtumia markkinaehtoisuuden suuntaan, joskaan se ei ole yksinään riittävä tekijä. Yhtiö on esittänyt, että pörssiin noteeratulla C ASA:lla, jolle kohdeyhtiön omistus on siirtynyt välittömästi nyt esillä olevan kaupan jälkeen samalla kauppahinnalla, oli noin 20 prosentin taloudellinen ulkopuolinen vähemmistöosuus, minkä vuoksi luovutuksen on katsottava tapahtuneen markkinaehtoisissa olosuhteissa. Sillä, että kesäkuussa 2004 pörssilistatussa C ASA:ssa oli toukokuussa päättyneen vaihtotarjousmenettelyn jälkeen tämän suuruinen vähemmistöomistus, ei kuitenkaan ole sellaista merkitystä, että se riittäisi osoittamaan käytetyn kauppahinnan markkinaehtoisuutta.

A Oy on esittänyt B Oy:n arvon määrittämiseksi B Oy:n arvioitujen tulevien kassavirtojen diskontattuun nykyarvoon perustuvia laskelmia eli kassavirtalaskelmia. Sen lisäksi yhtiö on esittänyt käyttökate- ja liikevoittokertoimiin perustuvat tukilaskelmat.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että muun muassa arvioitujen tulevien kassavirtojen diskontattuun nykyarvoon perustuva laskelma on sinänsä sekä rahoitusteorian mukainen että käytännön arvonmäärityksessä runsaasti käytetty arvostusmenetelmä. Kassavirtamenetelmää voidaan myös verotuksessa pitää lähtökohtaisesti hyväksyttävänä tapana arvioida julkisilla markkinoilla noteeraamattoman yhtiön markkinahinta. Kun kassavirtalaskelman tulokset ovat kuitenkin ratkaisevasti riippuvaisia muun muassa tulevaisuutta koskevista ennusteista, laskelmissa käytetyille oletuksille ja muille suureille on esitettävä riittävät perustelut.

A Oy:n tässä yhteydessä esittämät laskelmat sisältävät kolme eri versiota, jotka on nimetty matalan kasvun, korkean kasvun ja mediaanilaskelmaksi. B Oy:n hinnan markkinaehtoisuuden osoittamiseksi on valittu mediaanilaskelma, joka osoittaa laskelmista alinta siirtohintaa. Laskelmissa on useita muuttujia, joiden perusteita tai johtamista B Oy:n budjetista, historiallisista tiedoista, käytettyjen verrokkiyritysten tiedoista tai muista tiedoista ei ole selvitetty. Kun selvittämättömät muuttujat ovat vaikuttaneet merkittävästi laskelmien lopputulokseen, laskelmia ei voida pitää riittävän luotettavana näyttönä siitä hinnasta, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi käytetty.

Verotarkastuskertomuksessa on katsottu, että B Oy:n osakkeiden myynnin tuottama tulo on määrättävä B Oy:n kaupantekohetken taseen kirjanpidollisen substanssiarvon perusteella. Substanssiarvoa määrättäessä ei ole otettu huomioon yhtiön taseen osoittamien varojen mahdollista piilevää arvonnousua eikä toisaalta yhtiön taseen ulkopuolisia vastuita. Kun varojen piilevää arvonnousua ei ole otettu huomioon eikä B Oy:n toimintaa ole ollut tarkoitus lopettaa, korkein hallinto-oikeus katsoo, että lopettamiseen liittyviä tai muitakaan taseen ulkopuolisia vastuita ei ole ollut tarpeen ottaa substanssilaskelmassa huomioon. Ottaen huomioon, että vertailutapahtumiin perustuvaa vertailuhintaa ei ollut käytettävissä, että B Oy:n tuottoarvoa ei ole luotettavasti osoitettu ja että taseen osoittama varallisuus on muodostunut pääosin rahoitusomaisuudesta, asiassa ei voida katsoa selvitetyksi, että osakkeiden käypä arvo kaupantekohetkellä olisi alittanut yhtiön taseen osoittaman substanssiarvon.

Osakkeiden kaupan varainsiirtoverotus toimitetaan sisällöltään erilaisten lainsäännösten perusteella kuin osapuolten tuloverotus, eikä yhtiön esille tuomassa varainsiirtoverotusta koskevassa päätöksessä ole ratkaistu sitä, mikä on kysymyksessä olevien osakkeiden käypä arvo. Varainsiirtoverotuksessa käytetyllä B Oy:n osakkeiden arvolla ei ole siten ratkaisevaa merkitystä tuloverotusta toimitettaessa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo samoin kuin hallinto-oikeus, että muiden verovelvollisten kuin A Oy:n veroilmoituksesta ilmenevillä tiedoilla ei ole merkitystä arvioitaessa jälkiverotusoikeutta A Oy:n kannalta. Kun otetaan huomioon osakkeiden hankintameno ja luovutushinta, jälkiverotukselle ei ole ollut estettä myöskään sillä perusteella, että Konserniverokeskuksen olisi tullut säännönmukaista verotusta toimittaessaan tarkemmin selvittää osakkeiden käypää arvoa. Kun käytetyn kauppahinnan perusteisiin vaikuttaneet seikat ovat osin ilmenneet vasta verotarkastuksessa, Konserniverokeskuksella on ollut oikeus toimittaa jälkiverotus.

Näillä ja hallinto-oikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden päätös on jätettävä jälkiverotuksen osalta voimaan.

Veronkorotus

Esillä olevassa kansainvälistä peiteltyä voitonsiirtoa koskevassa asiassa voidaan veronkorotuksen määräämistä tarkastella muiden edellä mainittujen seikkojen lisäksi myös niistä lähtökohdista käsin, jotka on mainittu säädettäessä uutta siirtohinnoittelusäännöstä lailla 1041/2006. Tämän lain esitöiden (HE 107/2006) mukaan verovelvollisen laiminlyönnin olennaisuutta arvioitaessa tulisi kiinnittää huomiota erityisesti siihen, onko verovelvollinen osoittanut, että hän on pyrkinyt riittävän huolellisesti hinnoittelemaan etuyhteyssuhteissa tekemänsä liiketoimet markkinaehtoisesti. Jos verovelvollinen osoittaa, että hän on vilpittömästi ja kohtuullisin ponnistuksin pyrkinyt hinnoittelussaan markkinaehtoisuuteen, ei kyse pääsääntöisesti ole ainakaan 32 §:n 3 momentissa tarkoitetusta törkeästä huolimattomuudesta.

Kun otetaan huomioon ne toimenpiteet, joilla A Oy on pyrkinyt selvittämään käypää hintaa, sekä se, että valituksenalaista kysymystä voidaan pitää tulkinnanvaraisena, jälkiverotuksen yhteydessä ei ole määrättävä veronkorotusta.

3. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 § yhtiölle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Vapaavuori, Eila Rother, Hannele Ranta-Lassila, Timo Viherkenttä ja Mikko Pikkujämsä. Asian esittelijä Liisa Tähtinen.